Vakuutettu voi vaatia korkoa, kun on kulunut yksi kuukausi siitä päivästä, jona ilmoitus haverista lähetettiin vakuutuksenantajalle. Jos vakuutuksenantajan on korvattava vakuutetun kulut, korkoa lasketaan siitä päivästä lähtien, jona kulut syntyivät. Jos vakuutuksenantajan on korvattava vakuutetun kärsimä ajanhukka, korkoa alkaa kertyä vasta yksi kuukausi vakuutuksenantajan vastuulla olevan kauden päättymisen jälkeen.
Jos vakuutettu laiminlyö velvollisuuttaan toimittaa tietoja ja asiakirjoja kohdan 5-1 mukaisesti ja korvausratkaisu myöhästyy sen johdosta, hän ei voi vaatia korkoa tämän vuoksi menetystä ajasta. Samaa sovelletaan, jos vakuutettu aiheettomasti hylkää korvausratkaisun osittain tai kokonaan.
Vuotuinen korkokanta on kuuden kuukauden CIBOR, NIBOR tai STIBOR + kaksi prosenttipistettä vakuutussopimuksissa, joissa vakuutusmäärä on ilmoitettu Tanskan, Norjan tai Ruotsin kruunuissa ja muutoin kuuden kuukauden LIBOR + kaksi prosenttipistettä, mutta vähintään kaksi prosenttipistettä. Koroksi vahvistetaan 1. tammikuuta vakuutussopimuksen voimaanastumisvuonna edeltävän vuoden kahden viimeisen kuukauden keskimääräinen korko.
Eräpäivän jälkeen, vrt. Kohta 5-6, on maksettava viivästyskorkoa alakohdassa 3 mainitun korkokannan mukaan + kaksi prosenttipistettä.